Nina Kookajalta halusi muistaa Jaskaa pehmeällä paketilla. Vaaleanpunaisesta kirjekuoresta löytyi lämmin sininen flanelliviltti, pari kauniita tyynyjä ja nahkaiset aamutossut, näyttää olevan pienempää kokoa toinen pari, liekö Jaskalle tiedossa naisvieraita :)

Kiitos Nina

Ulko-ovi saranoitu koloonsa. Oven listat ja takorauta-osia uupuu. Seinän rimalaudoitus pitäisi jatkaa Potinperän etuseinällekin. Portaat ja kaiteet... Hiljaa hyvä tulee, mutta sisäosiin en nyt siirry ennenkuin torppa on kunnossa ulkoa päin. Ehkä :)

Kynäruisku on hauska. Ensin sitä ei osaa millään pitää oikein kädessä, miten se pyörähtelikin niin. Sitten letku irtosi pariin otteeseen ja peläytti. Lopulta rupesin hienosteleen ja kokeileen säätöjä, noooh, ruiskas maalit pihalle jostain ihme välistä, heh.  Ja maali kun oli oikeen lirua niin sitä kynää ei ois kantsinu välillä laskee pöydälle, sehän rupee valskaamaan sillee. Mutta kyllä se oli kivaa. Ohuet kerrokset kuivuu tosi nopeeta. Itte tuo kompressori on kuin käsilaukku, pieni ja punainen. Ääni on hiljainen put put put. Vanhoilla konsteillahan ovi olisi jo valmis, mutta mihinkäs tässä kiirus olis. Seuraavaksi suunnittelun alle tulee takorautaiset osat. Lupaan etten rupia takomaan ihan oikiasti tai mistä sitä tietää...

ps. viksut tietty harjottelis ensten vaikka paffille

Jaska tuumas, jotta nyt on Potinperään hommattava uusi ulko-ovi, niin vetää vietävästi. Kylmä tuloo.

Muistattehan ne pöytätabletit mistä niitä lattialankkuja on hommannut itsekukin. Niitten lankkujen välissä on aina tuommoinen rimpulan oloinen tikku. Niitä nyt vaan vieriviereen 45 asteen kulmaan paperille liimaten.

Sitten sahata sutastaan tuosta ja tuosta. Tehään neljä tuommosta 35 mm kertaa 180 mm palasta.

Liimataan kaksi toispuolen paffia ja kaks tietty toispuolen.

Tadaa. Ovi on puolivalmis. Nyt tuo laitetaan kunnolla painojen alle kuivamaan, jottei Jaskan ovi oo heti uutena kiaro. Tämä tarina jatkuu joulunpyhinä.

Kirjotin joulupukille jotta tahtoisin niin kovasti tuon Proxxon KS kaksisataakolmekymppisen. Pukki meinas jotta mitä tuota jouluun säästämään, on sitä jouluna ilmankin kiireitä ja reessä ahdasta. Tuossa se nyt koreilee, pöydän reunalla vasemmalla. Kyllä tulee suoraa lautaa ja lankkua. Aiemmin sahailin niitä tuolla vieressä olevalla kuviosahalla, melekosen hankalaa oli. Kiitos joulupukki, pusuja!

Pylväspora on löytänyt paikkansa sopuisasti ompelukoneen vierestä. Punainen tietysti, tyttömalli. Löysin kirpparilta tuohon sattuvia poranteriä, millisiä ja alle. Sattuvat suoraan tuohon istukkaan ja jälki on siisti vaikka kone näyttää isolta pikkunäpertelyyn. Kaupan milliset terät laitan piänempään istukkaan jonka laitan tuohon jatkoksi. Toimii kyllä :D ps. joulun alla kannattaa huokaista jotta kyllä joka tytöllä tulisi olla oma pieni punainen pylväsporakone. Ja tuleehan tuo halvemmaksikin kuin parfyymi, ainaskin motonetistä.

Naarmuinen tuoli tuunattiin isännän toimesta pinkiksi spraymaalilla. Kolmella ja puolella eurolla helpolla uuden veroiseksi.

Potinperässä valmistuu ulkokuori ja juur nyt on ulko-ovi työn alla. Siintä lisää myöhemmin.

Siinnä seisoo Jaskan ulko-oven remontti. Torkkupeiton alla lojuu reipas työmies. Taisi olla karjalanpaistia turhan tuhti annos.

Jaska voitti torkkupeittoarvonnan Tiinan blogista! Lisäyllärinä paketista kuoriutui kaksi virkattua tyynyä ja pino ohuen ohuita nahkapaloja. Peiton värit ovat aivan täydelliset Potinperään. Ei voi kuin ihailla Tiinan kädentaitoja. Jostain syystä miun oma virkkuukoukku on joko ruosteessa tai solmussa. Kiitos niiiiin paljon!

Potinperä on ollut pitkään tuuliajolla. Aina jonkun jaloissa. Remontin yhteydessä "huomasin" tilaisuuteni askarteluhuoneeseen koittaneen. Poika on lentänyt maalimalle ja itse vaihdoimme suurempaan makuukammariin. Mitä jäikään vintille, oiva paja Potinperälle, tilaihme. Ikkunan ääressä on juuri sopiva kolo työpöydälle.

Heti vieressä, pöydän ja oven välissä, on askartelukaappi, joka sekin on oma tilaihmeensä. Katossa pinkki kattokruunu, isäntä on sen nimennyt "ketun" katiskaksi, kun lyö siihen aina päänsä. Täällä huoneessa sitäkin rakastetaan, heh.

Itte Potinperä on saanut pyörät alleen, jotta sitä olisi helppo siirrellä askarteluhuoneessa paikasta toiseen.

Seinät on täynnä kierrätyshyllyjä. Ullakon oven vieressä syvennyksessä paikka kirjoille.

Hylätyn lipaston päälle tehtiin jatkopala ompelukoneelle. Siis ajatelkaa, oma paikka ompelukoneelle, ei enää sitä hae kone vie kone -rumbaa. Seinällä hylätty tikkataulukaappi, jonne laitettiin sisään pienet listat tapeilla, ja tadaa, paikka rullille ja puolille on siinnä käden ulottuvilla.

Pienen ikkunan alla alkovissa on mummun vanhan kirjahyllyn alaosa saanut uuden toimistotehtävän. Ullakolta kaivettiin vanha säkkityyny inspiraation etsimistä auttamaan.

Ikkunoiden välissä pöytä sahoille. Huomaa tuo huikea värimaailma, mintun vihreää ja pinkkiä, hih. Nuo maalipurkit ovat tarttuneet mukaan vuosia sitten jostain ale-laarista, jos vaikka joskus tartteis ja nythän niille löyty käyttöä.

Noo, se siintä inspiraatiopaikasta, Röllö on sen jo ominut. Eipähän tarvitse omineen vintillä muhia. Uskoisin Potinperässä alkavan taas tapahtumaan talven myötä.

Naapurin rouvalla oli asioita kirkonkylälle, Jaska lupasi pitää silmällä pikkaista Martta Heljä Hulda Amandaa. "Onhan tässä ennenkin pieniä hoideltu... tuttia suuhun ja helistellään vähäsen... mitenkähän nuitten sideharsovaippojen kanssa... koitappa pikkanen pitää nesteet sisälläs kunnes äitis tuloo... nuku nuku nurmilintu..."

Potinperään osui hauska arvontavoitto Nukkekoti projektini -blogista. Äitiyspakkaus. Kiitos kaikesta ihanasta taitavasti tehdystä mitä sieltä löytyi, oli pyyhettä peittoo lakanaa makuupussia ruokalappua alwayssejä vauvaöljyä tutti helistin harja vauvakirja.... Kiitos!

Näpertelin tänään isoja paperitähtiä ikkunoihin 1:1 kotiini. Aiheesta hetkellisesti innostuneena tein myös Potinperään tähtösen. Kyllä tuolla ohjeella näppäräsorminen tekisi varmaan vieläkin pienemmän version. Ohje löytyy Varjoyrtin puutarhasta täältä. Tähän pieneen versioon ei kyllä kannata käyttää teippiä eikä nitojan niittejä, liima on näpsäkkä tässä kohden ja varrastikku sekä pinsetit oivia apuvälineitä.

Jaakko nukkui yön yli ja päätti jotta sänky tarvittee päädyn. Päivän nikkaroinnin päätteeksi hän voi nyt nukahtaa uuteen päädylliseen runkosänkyynsä.

Helppo ja nopea, jos on onnea kulmien sahauksessa, heh. Neljä bilteman sytyketikkua liimataan rinnatusten, sahataan oikeaan kokoon ja ympärille jotain listaa. Ja eikun maalia pintaan niin uusikin näyttää vanhalta.