Potinperä on ollut pitkään tuuliajolla. Aina jonkun jaloissa. Remontin yhteydessä "huomasin" tilaisuuteni askarteluhuoneeseen koittaneen. Poika on lentänyt maalimalle ja itse vaihdoimme suurempaan makuukammariin. Mitä jäikään vintille, oiva paja Potinperälle, tilaihme. Ikkunan ääressä on juuri sopiva kolo työpöydälle.
Heti vieressä, pöydän ja oven välissä, on askartelukaappi, joka sekin on oma tilaihmeensä. Katossa pinkki kattokruunu, isäntä on sen nimennyt "ketun" katiskaksi, kun lyö siihen aina päänsä. Täällä huoneessa sitäkin rakastetaan, heh.
Itte Potinperä on saanut pyörät alleen, jotta sitä olisi helppo siirrellä askarteluhuoneessa paikasta toiseen.
Seinät on täynnä kierrätyshyllyjä. Ullakon oven vieressä syvennyksessä paikka kirjoille.
Hylätyn lipaston päälle tehtiin jatkopala ompelukoneelle. Siis ajatelkaa, oma paikka ompelukoneelle, ei enää sitä hae kone vie kone -rumbaa. Seinällä hylätty tikkataulukaappi, jonne laitettiin sisään pienet listat tapeilla, ja tadaa, paikka rullille ja puolille on siinnä käden ulottuvilla.
Pienen ikkunan alla alkovissa on mummun vanhan kirjahyllyn alaosa saanut uuden toimistotehtävän. Ullakolta kaivettiin vanha säkkityyny inspiraation etsimistä auttamaan.
Ikkunoiden välissä pöytä sahoille. Huomaa tuo huikea värimaailma, mintun vihreää ja pinkkiä, hih. Nuo maalipurkit ovat tarttuneet mukaan vuosia sitten jostain ale-laarista, jos vaikka joskus tartteis ja nythän niille löyty käyttöä.
Noo, se siintä inspiraatiopaikasta, Röllö on sen jo ominut. Eipähän tarvitse omineen vintillä muhia. Uskoisin Potinperässä alkavan taas tapahtumaan talven myötä.
Kommentit