Siinä
se on, elämää nähnyt pajukori. Tarinan voisi jättää tähän tai sitten
kertoa totuus, että olin tekemässä valkoista leipäkoria paperinarusta.
Ohjeen 15 senttiset loimet vain eivät riittäneet käsialalleni. Niinpä
jouduin tekemään korin alaosan omasta päästä oman mallin mukaan ja
samalla korin koko muoto muuttui. Tekemisen tuska taas aiheutti sen,
että valkoinen naru nuhraantui hiestä. Päätin uittaa korin teessä.
Väriksi tuli aito rottinkikorin väri, mutta halusin vielä hiukka
tummemman. Poikani ehdotti kahvia ja sitten korini lillui jo isännän
kaffepannussa. Väri ei miellyttänyt. Päätin yrittää pajukorin väriä ja
kaivoin esiin vesivärit. Jossain välissä liimailin kylkeen letitystä ja
sitten revin sen pois ja kokeilin ohutta silkkinauhaa, ei hyvä sekään.
Mielessä kävi jonkun joskus vihjanneen, että miun pitäisi opetella
lopettaan ajoissa. Vastentahtoisesti kello kaksi yöllä jätin korin
käsistäni ja päätin, että se on valmis nyt.
ps. Huomenna menen pajupellolle ja haen ihka ihka ohkasta pajua ja teen saman aidosta tavarasta
ps. Huomenna menen pajupellolle ja haen ihka ihka ohkasta pajua ja teen saman aidosta tavarasta
Kommentit